Täsmätietoa euroalueen tilastoista – tilastoja ja niiden lyhyitä selityksiä on myös helppo jakaa.

Asuntolainakanta kasvaa tasaisesti euroalueella

Euroalueen kotitaloudet lainaavat yhä enemmän rahaa asunnonostoon. Vuoden 2020 helmikuussa euroalueen kotitalouksilla oli asuntolainaa pankeilta yhteensä 4 600 miljardia euroa. Määrä vastaa noin 40:ää prosenttia euroalueen bruttokansantuotteesta. Asuntolainojen pankkikorot ovat laskeneet kaikkialla euroalueella, mutta joissakin maissa otetaan enemmän kiinteäkorkoista ja toisissa vaihtuvakorkoista lainaa. Suomen kotitalouksien uusista asuntolainoista 98 % oli vaihtuvakorkoisia helmikuussa 2020, kun taas Ranskassa vaihtuvakorkoisten lainojen osuus oli vain 2 % ja Slovakiassa 1,5 %.

16.4.2020

Kotitalouksille myönnettyjen asuntolainojen kannan vuotuinen kasvuvauhti on nopeutunut viiden vuoden ajan. Vuoden 2020 helmikuussa se oli 3,8 % (ks. kuvio 1).

Kuvio 1. Kotitalouksien asuntolainakannan vuotuinen kasvu (prosentteina)

Huom. Euroalueen tiedot, puhdistettu sarja. Noin 74 % (71–76 %) kaikista lainoista on asuntolainoja, kun tarkastellaan puhdistettuja tietoja.

Kotitalouksien lainakysyntä on kasvanut matalan korkotason myötä (ks. kuvio 2). Euroalueella uusien asuntolainojen keskikorko on laskenut kymmenessä vuodessa (helmikuusta 2010 helmikuuhun 2020) 3,6 prosentista 1,41 prosenttiin. Euroalueen maiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Suomessa keskikorko oli 0,77 % helmikuussa 2020 ja Irlannissa 2,88 %. Erot voivat johtua kansallisesta rahoitusrakenteesta, kotitalouksien toimintatavoista (kysyntäpuoli) tai tarjontapuolen tekijöistä.

Euroalueen maiden keskikorot on esitetty kuviossa 2.

Kuvio 2. Uusien asuntolainojen pankkikorot (kaikki laina-ajat) (vuotuisina prosentteina)

 

Korkoerot euroalueen maiden välillä voivat selittyä esimerkiksi sillä, että joissakin maissa suositaan kiinteäkorkoisia ja toisissa vaihtuvakorkoisia lainoja (ks. kuvio 3). Koko euroalueella vaihtuvakorkoisten lainojen osuus oli keskimäärin noin 15 % helmikuussa 2020. Slovakiassa lainoista oli vaihtuvakorkoisia 1,5 % ja Ranskassa 2 %, mutta esimerkiksi Suomessa, Liettuassa ja Latviassa osuus oli 94-98 %.

Vaihtuviin korkoihin sidottujen asuntolainojen osuus antaa osviittaa siitä, miten korkotason muutokset saattavat vaikuttaa kotitalouksien tilanteeseen. Virallisten korkojen muutokset välittyvät suoraan kotitalouksille, joilla on vaihtuvakorkoista lainaa. Lainat, joiden korot on asetettu kiinteäksi tietyn ajanjakson ajaksi, suojaavat kotitalouksia mahdollisilta Euroopan keskuspankin ohjauskorkojen nostoilta.

Kuvio 3. Vaihtuvakorkoisten lainojen osuus eri maissa (prosentteina)

Lataa tilasto

Pankkikorot toimivat yhtenä indikaattorina arvioitaessa rahapolitiikan vaikutusta talouteen. Niistä saatavia tietoja tarvitaan analysoitaessa ja arvioitaessa rahapolitiikan välittymismekanismia ja sitä, miten tehokkaasti ja nopeasti ohjauskorot välittyvät markkinakorkojen kautta kotitalouksien ja yritysten antolainaus- ja talletuskorkoihin.

Pankkikorkotilastojen avulla voidaan seurata sekä korkokehitystä että lainanannon ja lainansaannin volyymeja, ja näiden tietojen avulla voidaan seurata kehitystä pankki- ja rahoitusjärjestelmässä.

Pankkikorkotilastot perustuvat pankkien ja niiden asiakkaiden välisiin laina- ja talletussopimuksiin. Lainakorot kuvastavat pankin lainanottajalta veloittamaa summaa, ja ne voivat vaihdella useiden tekijöiden mukaan, joita ovat esimerkiksi lainasumma ja laina-aika, annetut vakuudet, lainanottajan luottokelpoisuus ja toimiala, lainan käyttötarkoitus ja vähittäispankkitoiminnan kilpailutilanne. Pankkikorkotilastoja kerätään sekä uusista lainoista että lainakannasta, ja ne esitetään vuositasolla ja vuotuisina prosentteina.

Pankkikorkotilastojen laadinnassa käytetään kaikissa euroalueen 19 maassa samoja käsitteitä, metodologioita ja laskentamenetelmiä, joten ne ovat erittäin vertailukelpoisia.  

Lainat
Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän (EKT 2010) mukaisesti asetuksessa EKP/2013/33 rahalaitossektorin taseesta lainat määritellään seuraavasti: ”Hallussa olevat rahoitusvarat, jotka syntyvät, kun lainanantajat lainaavat varoja lainanottajalle, ja joista ei ole todisteena velkakirjaa tai joista on todisteena ei-siirtokelpoisia asiakirjoja”. Asiakirjat eivät ole siirtokelpoisia, kun rahoitusvaateen omistusoikeutta ei ole helppo siirtää toiselle. Asetuksen mukaan ”erä sisältää myös varat, jotka ovat tiedonantajien tekemien talletusten muodossa”.

Rahalaitostaseessa lainananto kotitalouksille eritellään käyttötarkoituksen mukaan esimerkiksi kulutusluottoihin (kuten autolainoihin), asuntolainoihin ja muihin lainoihin (kuten opintolainoihin).

Asuntolainoihin luetaan ”luotot, jotka myönnetään omaan asumiskäyttöön tai vuokraustarkoitukseen tarkoitettuja asuntoja varten, mukaan lukien rakentaminen ja peruskorjaukset)” sekä maan ostamiseen myönnettävät lainat. ”Ne sisältävät lainat, joiden vakuutena on asuinkiinteistö tai -huoneisto ja joiden käyttötarkoituksena on asunnon hankkiminen, ja muut asunnon hankkimiseen tarkoitetut lainat, joissa annetaan henkilötakaus tai jonka vakuutena ovat muut varat.” ”Yksityisille elinkeinonharjoittajille/yhtiökumppanuuksille, joilla ei ole oikeudellista asemaa, myönnetyt asuntolainat kuuluvat tähän erään”, kunhan asuntoa käytetään lähinnä asuntona.

EKP käyttää kotitalouksille myönnettyjen lainojen puhdistettua kantaa pohjana luotonannon kehitystä kuvaaville tilastoille, sillä se antaa hyvän kuvan euroalueen rahalaitosten luotonannosta taloudelle. Sarja on puhdistettu lainojen myynnin ja arvopaperistamisen vaikutuksista (näissä lainat siirretään pois rahalaitosten taseista) sekä laskennallisista konsernitilijärjestelyistä (notional cash pooling), jotka liittyvät eräiden pankkien yritysryhmille tarjoamiin käteisvarojen hoitopalveluihin.

Lisätietoa lainoista rahalaitosten tasetilastoissa on tasetilastokäsikirjassa ”Manual on MFI balance sheet statistics”. Lainoja käsitellään etenkin jaksossa 4.3 ja puhdistettuja lainoja jaksossa 7.4.

Uusiin lainoihin luetaan kotitalouksien ja pankkien kesken solmitut uudet sopimukset eli rahoitussopimukset, joiden ehdoissa lainan korko asetetaan ensimmäisen kerran tai joissa olemassa olevien lainasopimusten ehdot on neuvoteltu uudelleen. Voimassa olevien lainasopimusten automaattista pidentämistä (ilman kotitalouden aktiivista toimintaa), jossa sopimusehtoja kuten korkoja ei neuvotella uudelleen, ei pidetä uutena lainana.

Lainakantaan luetaan pankkien kotitalouksille myöntämistä lainoista vielä takaisin maksamatta olevat määrät.

Kiinteä korko asetetaan tietyksi ajanjaksoksi, joka voi olla myös koko laina-aika. Koron ollessa kiinteä pankille maksettava kuukausierä pysyy samansuuruisena riippumatta markkinatilanteesta. Kuukausierä ei siis kasva korkotason noustessa, mutta se ei myöskään pienene korkotason laskiessa.

Vaihtuva korko seuraa tiettyä viitekorkoa, kuten rahamarkkinakorkoa (esim. 12 kuukauden euriborkorko).
EKP:n tilastoissa kiinnitetään huomiota myös siihen, miten pitkäksi ajaksi korko on alun perin sidottu (esim. alun perin kolmeksi kuukaudeksi sidottu korko ei muutu ensimmäisten kolmen kuukauden aikana; alun perin vuodeksi sidottu korko pysyy samana vuoden). Koron ollessa vaihtuva pankille maksettava kuukausierä voi vaihdella alkuperäisen koron kiinnittämisjakson jälkeen yleisen korkotason mukana. Kuukausierä voi siis pienentyä, jos korkotaso laskee, mutta se myös kasvaa korkotason noustessa, toisin kuin kiinteäkorkoisissa lainoissa.

EKP:n tasetilastoissa lainakannan kasvuvauhti perustuu tapahtumiin, eli siinä ei ainoastaan verrata tarkastelujakson lopussa maksamatta olevia määriä. Muut kuin tapahtumiin perustuvat muutokset jätetään näiden tilastojen ulkopuolelle. Tasetilastokäsikirjan jaksossa 7.3 käsitellään laskennallisten kantojen ja kasvuvauhtien indeksien laskentaa.

Aiemmin julkaistuja täsmätietoja