Euroalueen kotitalouksien rahoitusvarallisuus
Euroalueen kotitalouksien rahoitusvarallisuus henkeä kohti kasvaa koko ajan. Vuoden 2020 puolivälissä se oli 55 000 euroa. Kotitalouksien rahoitusvarallisuus on euroalueella pääasiassa likvidejä varoja, kuten käteistä ja talletuksia. Siihen luetaan kuitenkin myös eläkesäästöjä ja vakuutustuotteita. Rahoitustuotteiden suosio vaihtelee jonkin verran eri maissa.
3.12.2020
Euroalueen kotitalouksien rahoitusvarallisuus henkeä kohti on kasvanut kuluneena vuosikymmenenä. Kuviossa 1 voi tarkastella kehitystä valitsemassaan maassa.
Kuvio 1. Muutos euroalueen kotitalouksien rahoitusvarallisuudessa (nimellinen rahoitusvarallisuus (netto) henkeä kohti tuhansina euroina)
Lähde: Euroalueen tilastot
Huom. Inflaatiovauhti oli tarkastelujaksolla keskimäärin noin 1,32 %. Rahoitusvarallisuus henkeä kohti on kuviossa kotitalouksien keskiarvo (ei siis mediaani).
Kotitalouksien rahoitusvelat olivat pääasiassa lainoja, mutta kuten kuviosta 2 (alla) näkyy, rahoitusvarat jakautuvat monipuolisemmin.
Kuvio 2. Euroalueen kotitalouksien rahoitusvarallisuus eriteltynä (vuoden 2020 toinen neljännes) (prosentteina)
| ■ | Käteinen ja talletukset | ■ | Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut | ■ | Osakkeet ja osuudet |
| ■ | Saamistodistukset | ■ | Sijoitusrahasto-osuudet | ■ | Muut |
Lähde: Euroalueen tilastot
Huom. Kategoria ”Muut” sisältää esimerkiksi lainat, johdannaiset, työsuhdeoptiot ja muut saamiset ja velat.
Vuoden 2020 puolivälissä lähes 70 % euroalueen kotitalouksien rahoitusvarallisuudesta oli käteisenä ja talletuksina tai vakuutuksissa (yl. henkivakuutus) ja eläkerahastoissa. Rahoitustuotteiden suosio kuitenkin vaihtelee eri maissa.
Esimerkiksi Kreikassa kotitalouksien rahoitusvarallisuudesta 65 % oli käteisenä ja talletuksina, Slovakiassa 61 % ja Kyproksessa 60 %.
Alankomaissa taas 70 % kotitalouksien rahoitusvarallisuudesta oli eläkejärjestelmän luonteen tähden kategoriassa ”Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut” ja vain 15 % käteisenä ja talletuksina. Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut olivat suosituin varallisuuslaji vain kahdessa muussa euroalueen maassa: Irlannissa niissä oli 47 % kotitalouksien rahoitusvarallisuudesta, Ranskassa 37 %. Virossa kotitalouksien riskinottohalu on ilmeisesti suurempi, sillä siellä 53 % rahoitusvarallisuudesta on osakkeissa ja osuuksissa. Liettuassa niiden osuus on 42 % ja Suomessa 38 %.
Kotitalouksien rahoitusvarallisuuden erojen taustalla voivat olla esimerkiksi kansalliset säännökset, eläkejärjestelmät, suhtautuminen riskiin ja tuottoon tai taipumus sijoittaa asuntoihin, joita ei lueta rahoitusvarallisuuteen. Rahoitusvarallisuudesta kerrotaan enemmän aihetta käsittelevällä oheistietosivulla.
Tällä täsmätietosivulla tarkastellaan kotitalouksien nettorahoitusvarallisuutta, eli kotitalouksien rahoitusvaroista on vähennetty niiden rahoitusvelat. Kotitalouksien rahoitusvarallisuus vaikuttaa merkittävästi niiden pitkän aikavälin kulutuspäätöksiin ja kulutuksen kasvuun, sillä rahoitusvarallisuus (yhdessä odotettavissa olevien tulojen kanssa) ratkaisee, kuinka paljon resursseja kotitalouksilla on käytettävissään.
Kotitaloussektori (Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän 2010 sektori S.14) kattaa ”henkilöt tai henkilöryhmät kuluttajina ja markkinatavaroita ja rahoitus- ja muita palveluita tuottavina yrittäjinä (markkinatuottajina), jos tavaroiden ja palveluiden tuotanto ei ole erillisten yritysmäisinä yhteisöinä käsiteltyjen yksiköiden toimintaa. Kotitaloussektoriin luetaan myös henkilöt tai henkilöryhmät tavaroiden ja muiden kuin rahoituspalveluiden tuottajina omaa loppukäyttöä varten”.
Kotitalouksien rahoitusvarallisuudella henkeä kohti tarkoitetaan kunkin maan (tai euroalueen tapauksessa talousalueen) kotitalouksien yhteenlaskettua rahoitusvarallisuutta jaettuna asukasluvulla. Näin saatu luku kuvaa rahoitusvarallisuutta suhteessa väkilukuun.
Kotitalouksien rahoitusvelat ovat pääasiassa lainoja, mutta rahoitusvarat jakautuvat monipuolisemmin eli niiden avulla voidaan saada kiinnostavaa tietoa kotitalouksien odotuksista sekä sijoituspreferensseistä ja riskinotosta.
Kotitalouksien rahoitusvaroihin luetaan
- Käteinen ja talletukset
- Saamistodistukset
- Osakkeet ja osuudet
- Sijoitusrahasto-osuudet
- Vakuutus-, eläke- ja standarditakausvastuut (Eläkesaamiset luetaan kotitalouksien rahoitusvaroihin vain, jos kyseessä on rahastoiva, työntekoon perustuva yksityinen tai julkisyhteisön järjestelmä. Suurin osa eläkesaamisista lähes kaikkialla euroalueella on sosiaaliturvaan liittyviä eläkkeitä, jotka perustuvat yleensä jakojärjestelmiin, eli niitä ei lueta kotitalouksien varallisuuteen.)
- Muut (Muihin rahoitusinstrumentteihin luetaan johdannaiset, muut saamiset ja velat sekä kauppaluotot.)
Vertailtaessa rahoitusvarallisuutta euroalueen eri maissa on otettava huomioon niiden rakenteelliset erot. Joissakin maissa kotitaloudet sijoittavat muuhun kuin rahoitusvaroihin, eli ne omistavat esimerkiksi asuntoja tai kiinteistöjä. Kotitalouksien asuntolainat luetaan rahoitusvelkoihin, mutta ostetun asunnon tai kiinteistön arvoa ei lueta rahoitusvaroihin eli sitä ei oteta huomioon rahoitusvarallisuutta laskettaessa. Näin ollen joissakin maissa varallisuus voi vaikuttaa todellista pienemmältä, jos tarkastellaan ainoastaan kotitalouksien nettorahoitusvarallisuutta.
Myös maan eläkejärjestelmän rakenne vaikuttaa epäsuorasti kotitalouksien rahoitusvarojen arvoon ja koostumukseen. Järjestelmien erityispiirteet selittävät eroja euroalueen sisällä. Eläkejärjestelmät voi jakaa kolmeen ryhmään: 1) pakollisiin eläkkeisiin (sosiaaliturvajärjestelmät), 2) työmarkkinaeläkkeisiin (rahastoivat, työntekoon perustuvat järjestelmät) ja 3) yksilöllisiin eläkejärjestelyihin. Järjestelmien yleisyys riippuu euroalueella kunkin maan institutionaalisista rakenteista. Kotitalouksien rahoitusvaroihin luetaan kuitenkin vain työntekoon perustuvat ja yksilölliset eläkkeet, eli pakolliset eläkkeet jäävät ulkopuolelle. Näin ollen Alankomaiden kaltaiset maat, joissa useimmat eläkkeet ovat työhön perustuvia tai yksilöllisiä, vaikuttavat vauraammilta kuin maat, joiden eläkejärjestelmä perustuu pääosin pakollisiin eläkkeisiin (joita siis ei oteta huomioon kotitalouksien rahoitusvarallisuutta laskettaessa).
Tämän täsmätietosivun tiedot perustuvat euroalueen kansallisten keskuspankkien EKP:lle toimittamiin neljännesvuosittaisen rahoitustilinpidon tilastoihin, joihin voi tutustua EKP:n Statistical Data Warehouse ‑tilastopalvelussa. Lisäksi on käytetty Eurostatin julkaisemia asukaslukutietoja.
Lisätietoa kotitalouksien rahoitusvarallisuudesta:
”New pension fund statistics” – EKP:n Talouskatsaus, numero 7/2020
”Social spending, a euro area cross-country comparison” – EKP:n Talouskatsaus, numero 5/2019
Eläkerahastoja koskevat tilastot EKP:n Statistical Data Warehouse ‑tilastopalvelussa
Lehdistötiedotteita euroalueen talous- ja rahoitusmarkkinakehityksestä sektoreittain
Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä – EKT 2010
OECD – Understanding Financial Accounts
Euroalueen väestötietoja Eurostatin sivuilla
Tietoa kotitalouksien rahoitusvaroista ja ‑veloista EKP:n Statistical Data Warehouse ‑tilastopalvelussa
Täsmätietosivua laadittaessa käytetyt tilastot on koottu sivun alalaidassa olevaan tiedostoon.