Yritysten velkasuhde vaihtelee euroalueella
Yritysten velkaantuneisuus euroalueella on kasvanut huomattavasti vuodesta 2000. Vuonna 2017 yritysten velka suhteessa BKT:hen kasvoi 132 prosenttiin.
11.7.2018
Yritysten velkaantuneisuus on kasvanut euroalueella huomattavasti vuodesta 2000. Vuonna 2017 yritysten velka suhteessa BKT:hen kasvoi 132 prosenttiin (ks. kuvio 1). Euroalueen yritysten velkasuhde oli korkeimmillaan 137 % vuoden 2015 ensimmäisellä neljänneksellä, minkä jälkeen se on yleisesti ollut laskussa.
Yrityssektorin velkasuhteen maakohtainen tarkastelu kertoo eri maiden poikkeavista rahoitusrakenteista. Voit vertailla kotimaatasi muihin maihin alla olevan interaktiivisen kuvion avulla. Tämä ”täsmätieto” perustuu sulauttamattomiin tietoihin.
Kuvio 1 – Yritysten velkasuhde, prosentteina BKT:stä
Maakohtainen tarkastelu
Yritysten velan koostumus vaihtelee maittain, joskin lainat ovat selvästi käytetyin rahoitusväline. Keskimäärin 68 % euroalueen yritysten kokonaisvelasta muodostuu lainoista (ks. kuvio 2). Myös kauppaluotot ovat keskeisiä joissakin maissa, kuten Liettuassa (42 % ) ja Sloveniassa (33 %), ja velkapaperit muodostavat merkittävän osan velasta esimerkiksi Ranskassa (17 %) ja Portugalissa (13 %).
Euroalueen yrityssektorin keskimääräinen velkaantuneisuus on kasvanut kymmenen viime vuoden aikana (ks. kuvio 3). Säästäminen on kuitenkin lisääntynyt useimmissa euroalueen maissa (joissakin jopa varsin merkittävästi). Sellaisten maiden määrä, joissa yritykset ovat nettosäästäjiä (kuvion 3 pystysuoran akselin oikealla puolella olevat), on noussut neljästä kolmeentoista.

Rahoitustilinpitotilastot
Sektoritilit tarjoavat kattavan ja vertailukelpoisen yleiskuvan taloudesta kokonaisuutena ja institutionaalisiin sektoreihin jaettuna. Ne tarjoavat systemaattisen kuvauksen taloudellisen prosessin eri vaiheista: i) tuotannosta, ii) tulonmuodostuksesta, iii) tulonjaosta, iv) tulojen uudelleenjaosta, v) tulojen käytöstä sekä vi) rahoitus- ja vii) reaalivarallisuuden muodostuksesta.
Sektoritilinpito koostuu rahoitustileistä ja reaalitileistä. Rahoitustilinpidon tilastot kuvaavat institutionaalisten sektorien rahoitustasetta jaoteltuna rahoitusvälineittäin, ja ne osoittavat, miten eri sektorit hankkivat tarvittavaa rahoitusta tai sijoittavat ylijäämäänsä. Lisäksi tilastot kuvaavat taloudessa tapahtuvia rahoitustaloustoimia ja muita virtoja, kuten erityisesti arvostusmuutoksia, jotka tarkoittavat rahoitusvälineiden markkinahintojen muutoksia kahden ajankohdan välillä.
Rahoitustilit ovat tärkeä tietolähde, ja niitä käytetään laajasti sekä rahapoliittisessa että rahoitusvakausanalyysissa, joka koskee taloutta kokonaisuutena, sen sektoreita sekä niiden vuorovaikutusta.
Euroalueen ja kansallisten tilastojen tuotanto perustuu Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmään 2010 (EKT 2010), joka on eri maiden tilastojen vertailun mahdollistava standardi ja analyysijärjestelmä.
Tämä euroalueen tilastoja koskeva ”täsmätieto” perustuu euroalueen sulauttamattomiin rahoitustilinpidon tilastoihin. Analyysin painopisteenä ovat yritysten velkaantuneisuus suhteutettuna bruttokansantuotteeseen (BKT) (ks. kuvio 1), yritysten velan koostumus (ks. kuvio 2) sekä yritysten velka ja säästäminen prosentteina BKT:stä (ks. kuvio 3).
Tilastoterminologian mukaan yrityksillä tarkoitetaan EKT 2010:n sektorin S.11 muodostavia muita yrityksiä kuin rahoituslaitoksia.
Velka käsittää lainat, liikkeeseen lasketut velkapaperit, nostetut kauppaluotot sekä eläkejärjestelmistä aiheutuvat vastuut. Lisäksi se sisältää yritysten liikkeeseen laskemat ja muiden yritysten hallussaan pitämät velkainstrumentit, kuten saman yritysryhmän yritysten väliset velat.
Säästäminen on eräs rahoitustilinpidon keskeisistä tuloksista. Sillä tarkoitetaan tietyllä jaksolla rahoitusvarallisuuteen tehtyjen investointien ja nostetun velan (ns. taloustoimet) erotusta. Säästäminen kattaa velan ohella kaikki rahoitusinstrumentit, ja tilastoterminologiassa siihen viitataan nettoluotonantona ja -ottona.
Yritykset voivat olla nettoluotonantajia tai nettoluotonottajia:
- Jos yrityksen säästäminen on positiivista, sillä on valmius antaa luottoa, ja se toimii nettoluotonantajana (kartuttaa nettomääräisesti enemmän rahoitusvaroja kuin velkoja).
- Jos yrityksen säästäminen on negatiivista, sillä on rahoitustarpeita, ja se toimii nettoluotonottajana (kartuttaa nettomääräisesti vähemmän rahoitusvaroja kuin velkoja).
Säästämisaste lasketaan jakamalla neljän vuosineljänneksen säästämisvirtojen summa samojen neljän vuosineljänneksen BKT-virtojen summalla.
Lisätietoa yritysten velkaantuneisuudesta (muut kuin rahoituslaitokset):
EKP:n lehdistötiedotteita euroalueen talous- ja rahoitusmarkkinakehityksestä sektoreittain
EKP – Yritysten velkaantuneisuus
EKP:n Statistical Data Warehouse -palvelu (linkki tietoihin)
OECD:n rahoitustilinpitotietoja koskeva ohje
Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmä (EKT 2010, englanniksi)