Rahoitustilinpitotilastot

Sektoritilit tarjoavat kattavan ja vertailukelpoisen yleiskuvan taloudesta kokonaisuutena ja institutionaalisiin sektoreihin jaettuna. Ne tarjoavat systemaattisen kuvauksen taloudellisen prosessin eri vaiheista: i) tuotannosta, ii) tulonmuodostuksesta, iii) tulonjaosta, iv) tulojen uudelleenjaosta, v) tulojen käytöstä sekä vi) rahoitus- ja vii) reaalivarallisuuden muodostuksesta.

Sektoritilinpito koostuu rahoitustileistä ja reaalitileistä. Rahoitustilinpidon tilastot kuvaavat institutionaalisten sektorien rahoitustasetta jaoteltuna rahoitusvälineittäin, ja ne osoittavat, miten eri sektorit hankkivat tarvittavaa rahoitusta tai sijoittavat ylijäämäänsä. Lisäksi tilastot kuvaavat taloudessa tapahtuvia rahoitustaloustoimia ja muita virtoja, kuten erityisesti arvostusmuutoksia, jotka tarkoittavat rahoitusvälineiden markkinahintojen muutoksia kahden ajankohdan välillä.

Rahoitustilit ovat tärkeä tietolähde, ja niitä käytetään laajasti sekä rahapoliittisessa että rahoitusvakausanalyysissa, joka koskee taloutta kokonaisuutena, sen sektoreita sekä niiden vuorovaikutusta.

Euroalueen ja kansallisten tilastojen tuotanto perustuu Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmään 2010 (EKT 2010), joka on eri maiden tilastojen vertailun mahdollistava standardi ja analyysijärjestelmä.

Tämä euroalueen tilastoja koskeva ”täsmätieto” perustuu euroalueen sulauttamattomiin rahoitustilinpidon tilastoihin. Analyysin painopisteenä ovat yritysten velkaantuneisuus suhteutettuna bruttokansantuotteeseen (BKT) (ks. kuvio 1), yritysten velan koostumus (ks. kuvio 2) sekä yritysten velka ja säästäminen prosentteina BKT:stä (ks. kuvio 3).

Tilastoterminologian mukaan yrityksillä tarkoitetaan EKT 2010:n sektorin S.11 muodostavia muita yrityksiä kuin rahoituslaitoksia.

Velka käsittää lainat, liikkeeseen lasketut velkapaperit, nostetut kauppaluotot sekä eläkejärjestelmistä aiheutuvat vastuut. Lisäksi se sisältää yritysten liikkeeseen laskemat ja muiden yritysten hallussaan pitämät velkainstrumentit, kuten saman yritysryhmän yritysten väliset velat.

Säästäminen on eräs rahoitustilinpidon keskeisistä tuloksista. Sillä tarkoitetaan tietyllä jaksolla rahoitusvarallisuuteen tehtyjen investointien ja nostetun velan (ns. taloustoimet) erotusta. Säästäminen kattaa velan ohella kaikki rahoitusinstrumentit, ja tilastoterminologiassa siihen viitataan nettoluotonantona ja -ottona.

Yritykset voivat olla nettoluotonantajia tai nettoluotonottajia:

• Jos yrityksen säästäminen on positiivista, sillä on valmius antaa luottoa, ja se toimii nettoluotonantajana (kartuttaa nettomääräisesti enemmän rahoitusvaroja kuin velkoja).
• Jos yrityksen säästäminen on negatiivista, sillä on rahoitustarpeita, ja se toimii nettoluotonottajana (kartuttaa nettomääräisesti vähemmän rahoitusvaroja kuin velkoja). 

Säästämisaste lasketaan jakamalla neljän vuosineljänneksen säästämisvirtojen summa samojen neljän vuosineljänneksen BKT-virtojen summalla. 

Lisätietoa yritysten velkaantuneisuudesta (muut kuin rahoituslaitokset):

EKP:n lehdistötiedotteita euroalueen talous- ja rahoitusmarkkinakehityksestä sektoreittain

EKP – Sektoritilinpito

EKP – Yritysten velkaantuneisuus

EKP:n Statistical Data Warehouse -palvelu (linkki tietoihin)

OECD:n rahoitustilinpitotietoja koskeva ohje

Portugalin keskuspankin julkaisema kansantalouden tilinpitotietoja koskeva lokakuun 2016 Statistical Bulletinin lisäosa

Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmä (EKT 2010, englanniksi)